Tulevaisuuden terveydenhuollossa on mahdollista käväistä niin usein kuin haluaa – virtuaalisesti. Kansalaisen rooli oman hoitonsa asiantuntijana vahvistuu. Jotta Suomi pysyy tässä terveyspalvelukehityksessä mukana, tarvitaan innovaatio tukea arjen toimintaan.
Vuonna 2020 terveydenhuoltopalvelut ovat globaalisti pitkälle digitalisoituja ja potilaiden vaatimukset ohjaavat tarjontaa. Dataa on saatavilla paljon, ja siksi myös vaihtoehtojen sekä palvelutuottajien vertailu on helppoa. Hoitoja vaaditaan parhaalta palveluntarjoajalta, parhaalla mahdollisella vaikuttavuudella.
Nämä ennusteet käyvät ilmi Deloitten kansainvälisestä terveydenhuoltoalaa luotaavasta Healthcare and Life Sciences Predictions 2020 -raportista. Siinä ennustetaan tulevaisuuden näkymiä kymmenen eri osa-alueen suhteen.
Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kyky siirtyä digitalisaatioon on luotu, koska asiakkaiden ja potilaiden tieto on saatu sähköiseen muotoon. Potilastiedon käsittelyn kustannustehokkaita ratkaisuja tuetaan kansallisilla tukipalveluilla kuten Omakanta.
– Kansalaisen ei pian tarvitse hakeutua terveyspalveluihin, vaan ne ovat osa jokaisen arjen digitaalista ympäristöä, esim. omalla kännykällä, kuvailee Turun yliopistollisen keskussairaalan tietohallintoylilääkäri Pirkko Kortekangas.
Vaikka tieto on nyt digitaalista, on uusien teknologiaratkaisujen hyödyntämiseen arjessa vielä matkaa.
– Sähköinen tietojen käsittely on osa perustoimintaa. Toimintamallien muutokset ovat vielä alussa.
Kortekangas on ollut pitkään mukana terveydenhuollon digitalisointia koskevissa hankkeissa.
Online-diagnooseja ja e-lääkärikäyntejä
Tulevaisuudessa yhä suurempi osa hoitokontakteista toteutuu kotoa käsin tai omalla mukana kulkevalla laitteella. Sähköinen hoidon tarpeen arviointi, videokonsultaatiot, e-lääkärikäynnit ja leikkausrobotiikka ovat arkipäivää vuonna 2020.
Kehittyneen teknologian uskotaan hillitsevän terveydenhuollon kustannusten nousua ja parantavan hoidon saatavuutta.
– Meillä on mahdollisuus saada samalla ammattihenkilöiden määrällä aikaan nopeammin kansalaisen elämänlaatuun enemmän vaikuttavia palveluita, Kortekangas sanoo.
Online-palveluiden lähtökohtana on, että tiedon vaihto ja vuoropuhelu eivät edellytä kohtaamista vastaanotolla. Kasvokkain kohtaamisen tarve ei kuitenkaan poistu kokonaan – ammattihenkilön omin käsin tekemän potilaan tutkimisen ja henkilökohtaisen tuntemisen kautta saatava tieto on tuskin koskaan korvattavissa mittalaitteiden antamalla informaatiolla.
Optisella puolella käytännöt ovat hieman toiset, sillä optikon tarvitsee harvoin koskea itse silmää. Tällöin pelisäännöksi voisi asettaa sen, että jos ollaan yli 5 cm päässä silmästä, asiat voidaan hoitaa digitaalisesti.
Tulevaisuudessa terveyttä hoidetaan paljolti niin sanotun omahoitojärjestelmän avulla. Siinä kansalainen tekee terveyteen liittyviä mittauksia ja testejä, ja tallentaa tuloksia henkilökohtaiseen terveysjärjes- telmäänsä. Omahoito tuo mukanaan sähköisen terveystarkastuksen ja -valmennuksen, älykkäät hoitoonohjauslomakkeet ja hoitosuunnitelmat.
Online-palvelut ja omahoitojärjestelmä tehostavat hoitoa, mutta Kortekangas näkee niissä myös haasteita.
– Digitalisoitumisen haitta on vaikuttamattomien palveluiden lisääminen. Jos asiakasta yritetään hoitaa virtuaalisesti, kun hän tarvitsee henkilökohtaista läsnäoloa, on etähoito juuri tälle henkilölle turhaa, Kortekangas pohtii.
Hän ei kuitenkaan näe vaarana sitä, että teknologia jyrää inhimillisyyden.
– Kokeilemme, mikä muutos sopii millekin osa-alueelle. Digitalisaatiota ei pidä nähdä uhkana vaan mahdollisuutena.
Älyä vähitellen laitteisiin
Erilaisten puettavien älylaitteiden suosio lisääntyy osana ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitoa. Älylaitteet muokkaavat toimialaa keräämällä tietoa asiakkaiden elämästä ja terveydestä.
Kansallisen terveysarkiston valmistelussa oleva kansalaisen omien tietojen tallennuspaikka mahdollistaa omien tietojen kerää-
misen ihmiseen kiinnitettävien sensorien kuten älyrannekkeiden ja nanopillereiden avulla. Perimään liittyvien tietojen merkitys hoidossa kasvaa ja näidenkin tietojen tallennus ja hyödyntäminen hoidon valinnassa on pian arkea.
Suomessa älyratkaisuja on jo käytössä, mutta uuden teknologian, digitaalitekniikan ja robotiikan hyödyntäminen on siitä huolimatta edennyt sosiaali- ja terveyspalveluissa Suomessa odotettua hitaammin.
– Laitekanta uusiutuu hitaasti ja vaatimukset hoitoratkaisuissa käytettävälle tiedolle ovat kovat. Uudistuminen näkyy vasta lähinnä erilaisten pitkäaikaisseurantalaitteiden monipuolistumisena ja keventymisenä, Kortekangas kertoo.
Kehitys vaatii uudenlaista osaamista
Suomessa ja maailmalla on jo hyvän aikaa ollut valloillaan niin sanottu terveysbuumi. Ihmiset ovat hyvin tietoisia omasta terveydestään, erilaisista hoitovaihtoehdoista ja geneettisestä profiilistaan.
Kansalaiset haluavat tehdä itse omaan terveyteensä liittyviä valintoja.
– On ilahduttavaa, että ihmiset haluavat ottaa yhä enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Nämä asiakkaat ovat ja ovat aina olleet terveydenhuollon toimintatapojen tae, Kortekangas iloitsee.
Digitalisaation aikaan saamilla muutoksilla asiakas saadaan yhä enemmän kiinnostumaan omasta terveydestään ja huolehtimaan itsestään ennaltaehkäisevästi oikein ja ajallaan.
Potilaat muuttuvat vaativammaksi, palveluprosessit muuttuvat ja teknologia kehittyy. Minkälaisia osaajia ala tarvitsee tulevaisuudessa?
– Ammatillinen osaaminen jakaantuu kahteen eri profiiliin: alan tiedollisiin kehittäjiin ja asiakaskohtaajiin, Kortekangas sanoo.
– Asiakaskohtaajan ei tarvitse muistaa ja tietää itse kaikkea, vaan faktatieto asiakkaasta tai hoitovaihtoehdoista tarjotaan hänelle tilanteen edellyttämällä tavalla.
Asiakaskohtaajan osaamisen ydin on tiedon soveltaminen juuri kohdattavan asiakkaan tarpeiden mukaan.
– Asiakaskohtaajan taustalla tarvitaan iso määrä tiedon jalostusta, jotta asiakkaasta, oireista, mittauksista ja hoidon vaihtoehdoista oleva tieto valitaan ja järjestetään asiakastilanteissa käytettävissä olevaan muotoon. Lääketieteellinen perustutkimus tuottaa uusia havaintoja yhä kiihtyvään tahtiin. Näiden havaintojen jalostus käytännön ohjeiksi, muistutteiksi ja muiksi hoitopäätöstä auttaviksi tiedoiksi vaatii edelleen lääkäriosaamista. Ero nykyiseen on, että lääkärityö kohdistuu yhä useammin tietokoneiden tietojenkäsittelysääntöjen opettamiseen.
Suomesta terveyspalveluiden edelläkävijä – miten?
Mitä Suomi tarvitsee tullakseen terveyspalveluiden edelläkävijäksi?
– Tarvitaan vauhtia propellien pyörimiseen käytännön hoidossa, sanoo Kortekangas.
Hän näkee Suomen terveydenhuollon haasteen ennen kaikkea siinä, ettei tuotannon tehokkuutta ja välittömiä hyötyjä korostava nykymeno näe innovaatioiden parasta lähdettä. Arjen innovoinnille ei ole rahoittajaa.
– Arki muuttuu arjen innovaatioilla. Isot ja näyttävät projektit ovat isoja ja näyttäviä, mutta todelliset uudistukset tehdään alhaalta ylös. Monet vuodet on otettu ”löysät pois” palveluiden tuotannosta, nyt pitäisi taas löytää aikaa ja rahaa uuden keksimiseen ja omaksumiseen. Innovaatiorahoitus kenttätyöhön eikä vain ylhäältä suunniteltuihin projekteihin.
Kortekangas listaa innovaatioiden edellytyksiin myös keskitetyn tekemisen, ohjaamisen ja suunnittelun – hyvä kasvualusta tekee mahdolliseksi tuottaa satoa vuodes- ta toiseen. Yksittäiset digitalisointikokeilut irrallaan yhteensopivista tiedon hallinnan perusrakenteista jäävät helposti yhden kesän kukkasiksi.
– Suomella on kokonsa, yhtenäisyytensä ja jo syvälle juurtuneen yhdessä tekemisen voiman johdosta hyvä lähtöasetelma edetä digitaalisen, mutta ihmisläheisen terveyshuollon uudistajana pitkälle.
Yhtenä yksityiskohtana Kortekangas näkee myös viranomaistoiminnan yksinkertaistamisen tarpeen tehostamisen.
– Tarkoitan, että viranomaiset voisivat nykyistä enemmän ostaa ratkaisut terveydenhuollon kentältä. Keskitetyn ja/tai viranomaistoiminnan tehtävä olisi ennen kaikkea asettaa yhteiset päämäärät sekä huolehtia pelisääntöjen ajantasaisuudesta ja sääntöjen noudattamisesta. Paras toteutus voisi löytyä vähemmillä iteraatiokerroilla palvelutuotannon sisältä.
