Tervetuloa asiakaslähtöiselle hoitopolulle

Näin voitaisiin jatkossa hoitaa kaihi, diabetes ja glaukooma.

Suositus moniammatillisesta yhteistyöstä valmistunut

NÄE ry:n optikko-silmälääkärityöryhmät ovat koonneet silmäsairauksien tutkimusta ja hoitoa varten ammattiryhmien välisiä työskentelymallisuosituksia. Niiden lähtökohtana on näkemisen ja silmäterveyden toimialan Tekes-hankkeessa vuosien 2015–2016 syntynyt geneerinen hoitoketjumalli. Sen avulla asiakas voisi silmäterveyden palveluketjussa kulkea optikon ja silmälääkärin välisen yhteistyön avulla mukavammin ja nopeammin – yhteiskunnallisia resursseja optimoiden.

Moniammatillinen yhteistyömalli koskee diabetesta, kaihia ja glaukoomaa, joiden tutkiminen ja hoitoonohjaus etenisi samanlaisten pääaskeleiden kautta: 1) potilaan tutkiminen ja tiedon kirjaaminen, 2) jatkotutkimus ja lähetteen sisältö ja 3) hoidon vaikuttavuuden seuranta. Polulla optikko ja silmälääkäri tekisivät tiiviimmin ja järkevämmin töitä yhdessä. Ohjeet on tarkoitettu NÄE ry:n jäsenyritysten käyttöön sisäisen työnjaon tueksi, eikä niitä ole ajateltu nykyisen julkisen terveydenhuollon käyttöön. Moniammatillisessa yhteistyömallissa optikon rooli sairauden seurannassa vahvistuisi.

Optikko tekee sairauksiin liittyviä epäilyjä

Silmän terveyden tutkimuksessa korostuvat optikon osaamisen kannalta diagnostisten lääkeaineiden käyttöoikeudet. Myös huolellinen kirjaaminen olisi tärkeä osa uutta mallia. Optikko kirjaa löydökset ICD10- koodeilla ja käyttää varmuusasteena luokitusta ”epäilty”. Kaihiin, glaukoomaan ja diabetekseen liittyy tärkeitä tautikohtaisia erityishuomioita. Nämä on esitetty Dianadiabeteksen, Kalle-kaihin ja Gustav-glaukooman potilasprofiilien avulla.

Uusi hoitopolkuohjeistus laadittiin diabetesta, kaihia ja glaukoomaa ja niiden tutkimusta varten yksityisen sektorin sisällä. Ohjeistus ei ota kantaa julkisen sektorin prosesseihin. Mikään ei kuitenkaan estä niiden hyödyntämistä soveltuvien osin myös siellä.

Hoitopolulla: Diana, Kalle ja Gustav

Kaihi, glaukooma ja diabetes vaikuttavat silmiin ja näkemiseen eri tavoilla. Potilasprofiilit kertovat, mitä kunkin sairauden tutkimuksessa ja hoitoonohjauksessa on erityisesti huomioitava. NÄE ry:n optikko–silmälääkärityöryhmien koostamat työskentelymallisuositukset ovat tarkoitettu vain yksityisten yritysten sisäiseen ammattilaisten väliseen työnjakoon.

Diana Diabetes

TYYPIN 2 ELI AIKUISTYYPIN DIABEETIKOITA on Suomessa tiedossa
noin 300 000. Lisäksi noin 150 000 sairastaa diabetesta tietämättään. Diabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, joka aiheuttaa silmään rakenteellisia muutoksia. Muutokset ovat joskus havaittavissa jo ennen diabeteksen diagnosointia, ja tämän vuoksi silmän rakenteiden mikroskooppitutkimus tai silmänpohjien kuvaus ovat tutkimuksessa tärkeitä toimenpiteitä. Diabeetikon silmämuutokset sijaitsevat yleensä silmänpohjassa.

Anamneesissa on otettava huomioon näöntarkkuuden vaihtelun ja sairauksien lisäksi mm. mittaukset (verensokeri ja sokeritasapaino), lääkitys (esim. kolesteroli- ja verenpaine) sekä fyysinen olemus ja muut vaivat, kuten väsymys ja säryt. Näöntutkimuksessa on muistettava sokeritasapainon aiheuttamat mahdolliset vaihtelut.

Jos optikko toteaa jonkun seuraavista oireista: 1) näön hämärtyminen, 2) mustia täpliä/seittejä/nokisadetta/salamointia näkökentässä tai 3) silmänpohjanmuutoksen, hän lähettää tutkittavan silmälääkärille. Muussa tapauksessa hänet ohjataan yleislääkärin diabetestutkimuksiin.

Diana-diabeetikon seurannassa on huomioitava, että tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes ja raskaana oleva diabeetikko vaativat erilaista seurantaa. Näistä löytyy enemmän Käypä hoito -suosituksesta.

Kalle Kaihi

KAIHI TARKOITTAA SILMÄN LINSSIN SAMENTUMISTA, joka on linssin ikääntymisestä johtuvaa. Kaihi onkin yksi yleisimmistä ikääntymiseen liittyvistä näkösairauksista länsimaissa. Kaihissa muutos tapahtuu silmän sisäisessä linssissä (mykiössä), ja se havaitaan usein varhaisessa vaiheessa skiaskopoinnin tai silmämikroskopian yhteydessä. Aiemmin todettu tai vähälöydöksinen kaihi ei sellaisenaan vaadi asiakkaan lähettämistä silmälääkäriin ilman subjektiivisia oireita tai selkeää toiminnallisen näkemisen ongelmaa.

Anamneesissa näkemisen oireiden ja näöntarkkuuden vaihtelun lisäksi on tärkeä tietää tutkittavan käytössä olevat silmälasit tai piilolinssit. Myös aikaisemmat tutkimukset, silmäleikkaukset ja silmävammat on selvitettävä. Lisäksi strabismus ja amblyopia on tutkittava, kuin myös vapaa-aikaan ja työhön liittyvät näkemisen tarpeet.

Näöntutkimuksessa optikon on tärkeää arvioida kaihin vaikutus toiminnalliseen näkemiseen. Silmän terveyden optikko tutkii tarvittavassa laajuudessa. Tutkimus voi sisältää mm. silmänpaineen mittauksen, silmän etuosien mikroskopoinnin, kyynelnesteen laadun mittauksen sekä meibomian rauhasten, luomireunojen, sarveiskalvon ja mykiön tutkimuksen.

Palautetta antaessaan optikon on hyvä kertoa, millainen sairaus kaihi on ja muistutettava tutkittavaa julkisen terveydenhuollon kaihileikkausrajoista, refraktiivisesta korjauksesta ja mahdollisuudesta keinomykiöön.

Optikko lähettää tutkittavan silmälääkärille, jos hänellä on selvä epäilys jatkotutkimustarpeesta ja tutkittavalla on päivittäisiä elämää haittaavia ongelmia, kuten 1) voimakas refraktiivinen muutos, 2) voimakas visuksen alenema, 3) haittaava häikäistyminen tai 4) kaksoiskuvia.

Lieviin kaihin aiheuttamiin muutoksiin suositellaan seurantatutkimusta (6–12 kk) ja tarvittaessa silmälääkärikonsultointia. Ensimmäinen seurantatutkimus tapahtuu silmälääkärillä 1–3 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Sen jälkeen asiakas ohjataan joko optikolle tai silmälääkärille. Optikko voi määrätä silmälasit lääkärin luvalla ja arvioida mahdollisen silmälääkärin jatkotarpeen. Silmälääkäri taas huolehtii mahdollisista jälkitarkastuksista.

Gustav Glaukooma

GLAUKOOMA ELI SILMÄNPAINETAUTI on silmähermovaurioita aiheuttava, näkökenttää supistava sairaus. Normaalin silmänpaineen rajana pidetään 10–21 mmHG, mutta paineenmittaus ei yksinään ole riittävä tutkimus glaukooman toteamiseen. Glakooman riskejä lisäävät mm. ikä, diabetes, myopia ja sukurasitus.

Anamneesissa näkemisen oireiden ja näöntarkkuuden vaihtelun lisäksi on tärkeä tietää tutkittavan käytössä olevat silmälasit tai piilolinssit. Myös aikaisemmat tutkimukset, silmäleikkaukset ja silmävammat on selvitettävä. Lääkeyliherkkyydet ja suvun silmäsairaudet ja perinnölliset silmiin vaikuttavat tekijät ovat tärkeitä tiedonlähteitä. Näöntutkimuksessa optikon on huomioitava mahdollinen myopian vaikutus.

Silmän terveyden tutkimuksen optikko tekee tarvittavassa laajuudessa. Se voi sisältää mm. silmänpaineen mittauksen, (toistomittaus), silmän etuosien mikroskopoinnin, kyynelnesteen määrän ja laadun sekä meibomian rauhasien, luomireunojen, sarveiskalvon, kammionkulmien, värikalvon ja mykiön tutkimuksen. Myös lasiainen, samentumat ja verenvuodot voidaan tutkia.

Optikko lähettää tutkittavan aina silmälääkärille, jos 1) silmänpaine on yli 21 mmHG, 2) silmien välillä paine-eroa on yli 4 mmHG ilman tiedossa olevaa syytä, 3) papillapuoliero on silmänpohjankuvauksissa ilman tiedossa olevaa syytä tai 4) silmänpohjankuvauksissa on todettu liekkivuoto papillassa.

Tasapainoinen ja suuririskinen glaukoomapotilas vaativat erilaista seurantaa. Tasapainossa olevassa glaukoomassa vauriot eivät etene riittävästi tai etenevät hitaasti suhteessa odotettavissa olevaan elinikään. Tällöin lääkäri laatii hoitosuunnitelman. Suuririskisessä tapauksessa tautimuutokset etenevät silmänpainetasosta riippumatta nopeasti. Tällöin optikko varmistaa, että potilas on lääkärin säännöllisessä seurannassa